Haimasyöpä on yksi huonoimman ennusteen syövistä. Valtaosa näistä syövistä löydetään vasta myöhäisessä vaiheessa, kun syöpä on jo ennättänyt muodostaa etäpesäkkeitä.  Uusia haimasyöpiä todettiin vuonna 2020 Suomessa 1193, Tyksin alueella 96.

 

Koska haimasyöpään ei ole tarjolla parantavaa hoitoa, on tärkeää kehittää siihen sairastuneiden elämän loppuvaiheen hoitoa.

​

Haimasyöpä etenee usein aggressiivisesti ja taudinkulkuun kuuluu vaikeita oireita. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että haimasyöpäpotilaat hyötyvät siitä, että heidät ohjataan palliatiivisen eli oireenmukaisen hoidon piiriin jo varhaisessa vaiheessa taudinkulkua. Palliatiivinen hoito voidaan integroida osaksi hoitoa jo syöpälääkehoidon rinnalla ja näin on voitu vähentää potilaita kuormittavia hoitotoimenpiteitä elämän loppuvaiheessa. Potilaan elämä voidaan järjestää useammin sairaalan ulkopuolella, vähentää turhia sairaalakäyntejä ja ottaa huomioon myös hänen koko perheensä tilanne. 

​

Syöpätautien erikoislääkäri, LL Sofia Miinalainen työskentelee Varhan Palliatiivisessa keskuksessa. Hän on Turun yliopiston kliinisen syöpätautiopin väitöskirjatutkija ja suorittaa palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyttä. Miinalainen sai Lounais-Suomen Saattohoitosäätiöltä 4000 euron apurahan väitöskirjaansa.

​

– Laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittäminen on sydäntäni lähellä. Haimasyöpäpäpotilaat ovat usein vaikeaoireisia ja taudinkulku on aggressiivinen, joten laadukkaan palliatiivisen hoidon merkitys korostuu, tiivistää Sofia Miinalainen tutkimuksensa lähtökohtia

 

 

Kun mitään ei ole tehtävissä on paljon tehtävissä

 

Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta haimasyöpäpotilaiden elämänlaadusta ja tuoda esille oikea-aikaisen palliatiivisen hoidon ja varhain laaditun hoitosuunnitelman tärkeys potilaan kokonaistilanteen kannalta. Varsinkin elämän loppuvaiheen, palliatiivisen hoidon ja saattohoidon merkitys korostuu parantumattomassa syöpätaudissa. Tutkimuksista saatua tietoa voidaan hyödyntää palliatiivisen hoidon kehittämisessä. Miinalaisen väitöskirjatyötä ohjaavat syöpälääkärit ja dosentit palliatiivisen palvelualueen ylilääkäri Outi Hirvonen ja tulosaluejohtaja Sirkku Jyrkkiö.

 

Parantumattomasti sairaiden potilaiden tutkimuksiin liittyy erityisiä eettisiä kysymyksiä.

 

– Prospektiivisessa eli seurantatutkimuksessa potilasta seurataan hoidon aikana ja havainnoidaan niiden vaikuttavuutta. Tutkimukseni haimasyöpäpotilaiden elämänlaatua kartoittavaan tutkimukseen osallistuvia potilaita on tiedotettu tutkimuksesta ja siihen osallistuminen on ollut täysin vapaaehtoista. Potilaalla on ollut oikeus keskeyttää tutkimus omalta osaltaan, milloin tahansa ilman erillistä syytä. Keskeyttäminen tai kieltäytyminen eivät ole vaikuttaneet potilaan saamaan hoitoon millään tavalla. Ainoat haitat osallistumisesta aiheutuivat kyselytutkimuksiin vastaamisesta johtuvasta vaivannäöstä.

 

– Väitöstutkimukseni koostuu kolmesta osatyöstä. Kahdessa osatyössä tutkin kuolleiden potilaiden hoidon toteutumista. Näissä retrospektiivisisssa töissä potilaiden hoitolinjauksia, elämän loppuvaiheen hoitoa ja hoitopaikkoja koskevat tiedot kerätään potilasasiakirjoista, kuolinsyyrekisteristä ja kuolintodistuksista. Potilaiden läheisiin ei olla yhteydessä.

 

Ensimmäinen osatyö on julkaistu syksyllä 2022. Toisen osatyön aineisto on kerätty ja tämän aineiston analysointi on meneillään. Tuloksia on tarkoitus raportoida syksyllä 2023. Kolmannen osatyön aineistokeruu ja analysointi tapahtuu syksyllä 2023 ja raportoidaan keväällä 2024. 

 

– Apuraha mahdollistaa tutkimusjaksoja, jolloin voin olla pois kliinisestä työstä ja näin saan tutkimustyötä edistettyä tehokkaammin. Ensimmäinen kahden viikon tutkimusjakso on jo huhti-toukokuussa, kertoo Sofia Miinalainen.