– Kun minulle tarjoutui mahdollisuus työskennellä tärkeän kirurgisen aiheen parissa Oulun gastrokirurgialla jo opiskeluaikoina, tartuin siihen innostuneena ja aloitin väitöstutkimukseni vuonna 2020. Väittelemään pääsin maaliskuussa 2026, kertoo Roosa Salminen.

​

Umpilisäketulehdus eli appendisiitti on yksi yleisimmistä vatsan alueen päivystysleikkauksista. Tulehtuneen umpilisäkkeen poisto on ollut rutiinihoito 120 vuoden ajan. Viimeaikainen tutkimus, muun muassa laaja kansallinen turkulaislähtöinen APPAC-tutkimus on vahvistanut käsitystä siitä, että akuutti umpilisäketulehdus ei ole yksi yhtenäinen sairaus vaan käytännössä kaksi eri tautimuotoa: komplisoitumaton ja komplisoitunut umpilisäketulehdus. Komplisoitumaton eli lievä tautimuoto voidaan useimmiten hoitaa turvallisesti antibiooteilla leikkaushoidon sijaan. Komplisoitunut tautimuoto puolestaan vaatii edelleen leikkaushoidon.

​

– Mielestäni on tärkeää tutkia aiheita, joilla on todellinen vaikutus potilaiden hoitoon ja terveydenhuollon käytäntöihin. Umpilisäketulehdus on yksi maailman yleisimmistä kirurgisista hätätilanteista, minkä vuoksi sen hoitoa on tärkeää tutkia jatkuvasti ja kehittää näyttöön perustuen. Potilaat, joilla on komplisoitumaton eli lievä tautimuoto, voidaan monissa tapauksissa hoitaa turvallisesti ja tehokkaasti antibioottihoidolla ilman leikkausta. Tällä on maailmanlaajuinen merkitys sekä potilasturvallisuuden että kustannussäästöjenkin kannalta. Akuutin umpilisäketulehduksen hoitostrategioita voidaankin edelleen optimoida.

Umpilisäketulehdukseen liittyy myös kasvainriski, jota on tutkittava. Kasvaimet ovat harvinaisia komplisoitumattomissa umpilisäketulehduksissa.

​

– Vaikka nämä kasvaimet ovat yleisesti ottaen harvinaisia, viimeaikaisissa tutkimuksissa niiden esiintyvyyden on todettu olevan huomattavan suuri komplisoituneiden eli vaikeiden umpilisäketulehdusten vaikeimmassa alamuodossa, periappendikulaariabskessissa eli umpilisäkkeen vieruskudoksen paiseessa. Tämän vuoksi kyseiset potilaat vaativat leikkaushoidon ja sen ajoituksella on myös suuri merkitys onkologisten kirurgisten periaatteiden toteutumisen kannalta.

​

Roosa Salmisen väitöskirjatyö kuuluu laajaan kansalliseen APPAC-tutkimukseen, joka on saanut paljon kansainvälistä huomiota. Tutkimus käynnistyi alun perin Turun kirurgian klinikassa professori Paulina Salmisen johdolla ja laajeni pian koko Suomeen. Mukana on tutkijoita jopa 12 sairaalasta. Oulun yliopistossa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa paikallisena vastuututkijana toimi gastrokirurgian professori Tero Rautio.

​

– Tutkimusryhmän merkitys on ollut erittäin suuri, sillä laajan ja tehokkaan yhteistyöverkoston ansiosta olemme pystyneet keräämään runsaasti arvokasta tutkimustietoa aiheeseeni liittyen. Yhteistyö eri sairaaloiden välillä on mahdollistanut myös tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden kehittämisen.

Valmistuttuaan Roosa Salminen on kesäkuusta 2025 työskennellyt terveyskeskuslääkärinä Keravan terveysasemalla.

 

– Moikoisten Syöväntutkimussäätiön apuraha mahdollisti minulle enemmän aikaa tutkimuksen edistämiseen työni loppuvaiheessa. Tarkemmat tulevaisuuden suunnitelmani ovat vielä hieman auki, mutta tutkimuksen jatkaminenkin voisi myös olla tulevaisuudessa mielessä jonkin tärkeän aiheen parissa.

​

Vapaa-ajallaan Roosa Salminen haluaa harrastaa jotakin mikä vie ajatukset muualle työstä kuten juoksua ja hiit-treenejä.